2.10. Kotiin
Tässä istun enkä muuta voi. Melkein kuukauden reissu on kohta ohi. Odotellaan koneen lähtöä New Yorkiin ja sieltä Helsingin kautta kotiin. Vaihtoajat ovat ns. /ceestä, odotusta on paljon. San Franciscosta lähdön aikaisti lentoyhtiö, joten kykimme Nykissä aika tovin. Aina ei voi voittaa.
New Yorkissa viikko oli lyhyt aika. Tekemistä ja näkemistä olisi hirveästi. Metrokortti on ehdoton hankinta. Sen avulla on helppoa liikkua ympäriinsä. Helikopterilento pitkin Manhattania, hinnasta huolimatta, on mahtava kokemus. Broadway -show, mikä tahansa, on myös hieno kokemus. Mikäli ei ole käynyt Manhattanilla, pelkästään rakennusten bongailu on hauskaa. Kannattaa seurata sosiaalista mediaa mitä kaupungissa tapahtuu, voi löytää itsensä vaikka mistä. Siis "be social"!
Autolla ajoa täällä lännessä tuli 2500 mailia. Päivämatkat pysähdyksineen olivat parista tunnista seitsemään tuntiin. Polttoaineeseen meni rahaa noin 270 taalaa. Autona meillä oli GMC Terrain SUV, 2,4 litran VVT moottorilla, tilaa oli neljälle hyvin. Tankkaaminen kävi yleensä niin, että käveli sisään bensiksellä, jätti Visakortin kaniin ja pyysi avaamaan pumpun. Sitten sisälle ja maksu kortille. Tämä siksi, että automatti kysyy 5 numeroista pin - tunnusta.
Alamo vuokraamolla homma toimi hienosti. Auton vuokraus Las Vegasissa kävi fiksusti ja nopeasti, palautus San Franciscossa kesti noin 15 sekuntia eli auton skannaus, sukunimen kysyminen ja kuitin tulostus. Auto maksoi noin 50 euroa/päivä.
Rahaa syömiseen voisi varata aamiaiseen noin 10$ pv ja normipurilaisateriaan 20$. Muutaman kerran söimme vähän hienommin, 50-60$/lurjus. Nämä siis vaan suuntaa antavia hintoja, mikäli jotain kiinnostaa. Halvimmillaan aamiainen oli banaani kaupasta 19c ja kahvi motellin automaatista ilmaiseksi. Suomesta voi ottaa kertapuuroannoksia muutaman mukaan hätätila-aamiaiseksi. Tippaamiseenkin tottui äkkiä, ihan toimiva systeemi.
Ruoasta muuten, että ainakin itselleni tuli aika äkkiä valkoinen leipä/mössö/ranskalaiset annos täyteen. Aika monessa paikassa sai vaihdettua hamppariannoksen ranskikset salaattiin tms. Suurin osa aamiaisdinereitten annoksista on sellaisia, jotka voi jakaa. Puuroakin eli "oatmeal" sai aamiaiseksi jossain. Monesti tuli syötyä salaatti, joka on sitten myös yleensä valtava. Tiedoksi kavereille, että laihduin kuukauden reissulla pari kiloa, jota en olisi uskonut. Paras hampurilaisateria koko reissulla oli Las Vegasin Heart Attack Grillin annos ja tien päällä pelkkä purilainen Seligmanissa Delgadillos Snowcapissa.
Visakortti toimi 99% joka paikassa. Olisiko ollut 1-2 paikkaa, jossa ei korttia voinut käyttää. Käteistä ei kannata ottaa hirveitä määriä mukaan.
Monissa kaupoissa on vastaavasti kuin suomessa monella tuotteella ns. etukorttihinta, kassalla kysytään onko etukorttia. Kannattaa kysyä miten saa etukortin käyttöön heti ko ostoksiin. Ainakin Kaliforniassa Von's kauppaketjussa säästi oikeasti paljon, kun otti kortin käyttöön.
Vaatteiden pesu ja kuivaus on kätevää itsepalvelu kolikkopesuloissa, 4 taalaa koneellinen pesuaineineen ja kuivareineen.
Missään ei tuntunut turvattomalta, paitsi Hollywood Boulevardilla illalla. Ihmiset kaikkialla olivat tosi mukavia, virkansa puolesta ja muutenkin.
Huippupaikkoja oli paljon. Kaupungeista/kylistä New York, siis Manhattan, Las Vegas, Flagstaff, San Luis Opisbo, Sonoma ja San Francisco olivat mielestäni parhaita, varsinkin pikkupaikat ja ihmiset niissä olivat aivan huippuja. Paikkoja minne ei tarvitse mennä enää ovat Washington DC, Tucson, Hollywood. Varsinkin Hollywood Boulevard oli niin hanurista kuin olla ja voi.
Hienoja kerran elämässä kohteita oli paljon, varsinkin Monument Valley oli todella hieno.
Aikataulut pitivät hyvin kutinsa. Kukaan ei sairastunut pahemmin, mitä nyt jotain flunssaa ja muutamaa nirhaumaa lukuunottamatta.
MUTTA, nämähän ovat vain yhden tontun mielipide. Mene itse katsomaan. Ota paljon rahaa mukaan.
Pahoittelut kirjoitusvirheistä, olen kirjoittanut tätä iPadilla välillä vähän haastavissa tilanteissa. Todellinen syy on tietysti se, että keskikoulussa kielioppi(kin) jäi vähän sivuosiin. Kuvien lisääminenkin on ollut oma hommansa, toivottavasti niistä on ollut iloa vähän. Valokuvat on otettu Lumia1020 kännykällä.
Kiitokset matkakumppaneille, vinkeistä kiitokset kavereille ja tuttaville. Kiitokset myös amerikkalaisille, potuttaa lähteä kotiin.
Kiitos teille lukijoille, blogia on luettu mm. Puolasta ja Montenegrosta muista paikoista puhumattakaan, yli 2000 kertaa.
Loppu
perjantai 2. lokakuuta 2015
Turistin päivä San Franciscossa
1.10. San Francisco
Olimme varanneet "Early bird" tiketit ensimmäiseen Alcatrazille menevään laivaan klo 8.45. Talsimme hotellilta laiturille 33, jolta laivat lähtivät. Ei muuta kuin jonoon Amerikan malliin eli pari rouvaa oli tarkastamassa lippuja siis peräjälkeen jonka jälkeen he kovasti käskien paimensivat ihmisiä. Olo oli kuin olisit ollut menossa suorittamaan tuomiota saarelle. Saarella kuulema käy 5000 ihmistä päivässä, joten tuo ensimmäinen laiva oli ihan hyvä idea. Matka kesti jonkun minuutin.
Purkauduimme laivasta ja rannalla oli henkilö kertomassa saaren käytäntöjä. Lavalle tuli myös vanhempi herrasmies, joka oli ollut vankina saarella. Hän möi omaa kirjaansa saaren myymälässä. Sitten mentiin kiertämään. Oli aikamonen nousu sellirakennukseen, joka sijaitsi saaren päällä. Kierrokselle sai äänioppaan, kuulokkeista kuului sekä vankien että vartijoiden opastusta kustakin paikasta. Oli ihan kiinnostava kiertää saari ja rakennukset ja kuulla vähän juttuja saaresta.
Kiinnostavin juttu kuitenkin oli, että intiaanit olivat vallanneet saaren 1969 ja pitäneet sitä hallussaan melkein kaksi vuotta. Valtaamisesta oli alkanut ns. amerikan intiaanien herääminen vaatimaan oikeuksiaan. Valtaus oli päättynyt liittovaltion seriffien toimiin. Tulolaiturilla ja muuallakin näkyi vielä jälkiä ko ajasta.
Saarella meni parisen tuntia. Hyppäsimme laivaan ja ajoimme rantaan.
Pikaisen hotellilla käynnin jälkeen sitten alkoi lysti. Kävelimme lähellä olevalle Cable Car linjan päätepysäkille ja ostimme liput, a 17$, jolla sai rajattomasti ajaa San Franciscon julkisissa kulkuvälineissä päivän ajan. Rälläsimme elokuvista tutuilla avo kaapelivaunuilla ympäri keskustaa koko päivän pysähdellen siellä täällä.
Vaunujen kuljettajat ja rahastajat olivat hauskaa, välitöntä sakkia. Kuvassa yhden vaunun rahastajarastavaari
Lopuksi hyppäsimme pois Lombard -kadun kiemurakohdassa ja kävelimme lähelle hotellille. Laitoimme vielä kyydistä pois hypätessä hyvän kiertämään ja tyrkkäsin lippumme hämmästyneelle nuorelle parille, jotka olivat nousemassa vaunuun. Kysyin toki ensin, oliko heillä lippuja? Ei ollut, joten liput kouraan saatteella "unlimited rides today". Nuoret olivat ihan riemuissaan, mukavaa.
Illalla kävelimme vielä reilun kilometrin päähän ohjaaja F.F. Coppolan kahvila Zoetropeen syömään. Otimme pitsaa, joka oli hyvää kuin mikä. Ja hintavaa. Palvelu sen sijaan oli ihmeen hidasta. Meidät pöytään ohjannut kaveri oli opiskellut tv:stäkin tutun tanssija/opettaja Jukka Haapalaisen kanssa joskus jossain. Luonnehti herraa sanalla "hilarious".
Tilasimme myös tottakai pöytään pullon Coppolan viiniä. Selvisi myös, että Coppolan nykyään omistaman viinitilan perustaja oli 1800- luvun lopulla suomalainen merikapteeni Gustave Niebaum, jonka ansiosta Napa Valley viinit olivat alkaneet kukoistaa.
Kuvassa talo, jossa kahvila sijaitsee
Alueella, jossa kahvila sijaisee, oli paljon italialaisia ravintoloita sekä epämääräisiä luukkuja nimeltään mm. Mona Lisa 3 ja Sin City jotain. Vaimo ei päästänyt tutkimaan ko baareja, joten kävelimme nukkumaan.
Mukava päivä. Aamulla liikkeelle klo 8.00 ja hotellille illalla 22.00, siinäpä mittaa turistin päivälle!
Olimme varanneet "Early bird" tiketit ensimmäiseen Alcatrazille menevään laivaan klo 8.45. Talsimme hotellilta laiturille 33, jolta laivat lähtivät. Ei muuta kuin jonoon Amerikan malliin eli pari rouvaa oli tarkastamassa lippuja siis peräjälkeen jonka jälkeen he kovasti käskien paimensivat ihmisiä. Olo oli kuin olisit ollut menossa suorittamaan tuomiota saarelle. Saarella kuulema käy 5000 ihmistä päivässä, joten tuo ensimmäinen laiva oli ihan hyvä idea. Matka kesti jonkun minuutin.
Purkauduimme laivasta ja rannalla oli henkilö kertomassa saaren käytäntöjä. Lavalle tuli myös vanhempi herrasmies, joka oli ollut vankina saarella. Hän möi omaa kirjaansa saaren myymälässä. Sitten mentiin kiertämään. Oli aikamonen nousu sellirakennukseen, joka sijaitsi saaren päällä. Kierrokselle sai äänioppaan, kuulokkeista kuului sekä vankien että vartijoiden opastusta kustakin paikasta. Oli ihan kiinnostava kiertää saari ja rakennukset ja kuulla vähän juttuja saaresta.
Kiinnostavin juttu kuitenkin oli, että intiaanit olivat vallanneet saaren 1969 ja pitäneet sitä hallussaan melkein kaksi vuotta. Valtaamisesta oli alkanut ns. amerikan intiaanien herääminen vaatimaan oikeuksiaan. Valtaus oli päättynyt liittovaltion seriffien toimiin. Tulolaiturilla ja muuallakin näkyi vielä jälkiä ko ajasta.
Saarella meni parisen tuntia. Hyppäsimme laivaan ja ajoimme rantaan.
Pikaisen hotellilla käynnin jälkeen sitten alkoi lysti. Kävelimme lähellä olevalle Cable Car linjan päätepysäkille ja ostimme liput, a 17$, jolla sai rajattomasti ajaa San Franciscon julkisissa kulkuvälineissä päivän ajan. Rälläsimme elokuvista tutuilla avo kaapelivaunuilla ympäri keskustaa koko päivän pysähdellen siellä täällä.
Vaunujen kuljettajat ja rahastajat olivat hauskaa, välitöntä sakkia. Kuvassa yhden vaunun rahastajarastavaari
Lopuksi hyppäsimme pois Lombard -kadun kiemurakohdassa ja kävelimme lähelle hotellille. Laitoimme vielä kyydistä pois hypätessä hyvän kiertämään ja tyrkkäsin lippumme hämmästyneelle nuorelle parille, jotka olivat nousemassa vaunuun. Kysyin toki ensin, oliko heillä lippuja? Ei ollut, joten liput kouraan saatteella "unlimited rides today". Nuoret olivat ihan riemuissaan, mukavaa.
Illalla kävelimme vielä reilun kilometrin päähän ohjaaja F.F. Coppolan kahvila Zoetropeen syömään. Otimme pitsaa, joka oli hyvää kuin mikä. Ja hintavaa. Palvelu sen sijaan oli ihmeen hidasta. Meidät pöytään ohjannut kaveri oli opiskellut tv:stäkin tutun tanssija/opettaja Jukka Haapalaisen kanssa joskus jossain. Luonnehti herraa sanalla "hilarious".
Tilasimme myös tottakai pöytään pullon Coppolan viiniä. Selvisi myös, että Coppolan nykyään omistaman viinitilan perustaja oli 1800- luvun lopulla suomalainen merikapteeni Gustave Niebaum, jonka ansiosta Napa Valley viinit olivat alkaneet kukoistaa.
Kuvassa talo, jossa kahvila sijaitsee
Alueella, jossa kahvila sijaisee, oli paljon italialaisia ravintoloita sekä epämääräisiä luukkuja nimeltään mm. Mona Lisa 3 ja Sin City jotain. Vaimo ei päästänyt tutkimaan ko baareja, joten kävelimme nukkumaan.
Mukava päivä. Aamulla liikkeelle klo 8.00 ja hotellille illalla 22.00, siinäpä mittaa turistin päivälle!
Jokilaivajatsia San Franciscossa
30.9. Sonoma-San Francisco
Lähdimme ajelemaan Sonomasta rauhassa kiirettä pitämättä kohti San Franciscoa. Ajoaika olisi vain tunti. Pääkin tuntui hieman hutjulle, johtui varmaan edellisillan Farmers Marketin päähän menneestä tunnelmasta?
Saavuimme San Franciscoon tyylillä Golden Gate -sillan yli. Hämmästelimme, kun siltatullia ei ollutkaan. Edit: tulli on kuulema elektroninen, en tiedä miten vuokraamojen autot sen maksavat. Edit edit: Siltatulli maksoi 11,20 USD, sen oli Alamo veloittanut Visalta. Kaarsimme sillan yli ja heti sillan kupeessa olevalle näköalapaikalle, jossa tuijottelimme sateista siltaa tuhannen kiinalaisen kanssa. Ripisteli nimittäin hieman vettä. En olisi osannut ennen reissua millään yhdistää San Franciscoa ja vesisadetta. No ne helteet olivat muualla. Sade kyllä hellitti muutaman tunnin päästä ja koko loppuaika oli kivaa suomaista kesäilmaa.
Näköalapaikalta kaarsimme toiselle puolen siltaa rannalle, jossa lisäksemme oli muutama kalanarraaja. Rannalta oli hieno näkymä sillalle. Rannalta lähdimme navigaattirin opastamana kohti Twin Peaksia, josta tietomme mukaan olisi hieno näkymä kaupungin yli. Muutaman hetken päästä kurvailimmekin kukkulalle eikö tieto ollut väärä. Hieno näkymä, kannattaa käydä! Kuvia ei kannata laittaa, koska ilma oli suttuinen. Ohessa kuitenkin tiekyltistä kuva. Se varmaan ilahduttaa lukijaa...
Twin Peaksilta asetimme navigaattorin osoitteeksi Lombard Streetin länsipään. Sieltä ajaessa tulisi kuulema sellaiset mutkat vastaan, että alta pois. Kyllä! Kannattaa ajaa! Kurvatessamme muiden autojen kanssa kukkameren poikki alas katua meitä kuvasi taas noin tuhat kiinalaista. Kävelimme myöhemmin kadun sen kohdan alas, siitä myöhemmin.
Edit: Lombard on ollut kuulema poikki sieltä täältä kesän aikana. Asukkaat ajavat läpiajokieltoa kadulle, ymmärrän kyllä.
Lombardin jälkeen kaarsimme ihan vieressä olevaan hotelliimme, San Remo hotelliin, joka olikin erikoisen kiva paikka. Kuulimme, että alakerran italialaisessa ravintolassa olisi jokilaivajatsia ym. kivaa soittava kokoonpano illalla, joten varasimme oitis pöydän illaksi.
Auto läheiseen yleiseen parkkiin, 18$/24h, ja suihkuun.
Illalla laskeuduimme alas ravintolaan. Ihan huippupaikka! Tarjoilijat ja edeskäypä olivat kuin Kummisetä elokuvasta. Ruoka ihan loistavaa ja orkesteri soitti kolme tunnin settiä, välillä solistina ihqu noin 80-vuotias rouva, jonka samettinen ääni sai meidät kolmekymmenluvulle. Bändi on joka keskiviikko soittamassa. Juttelimme yhden soittajan kanssa, joka sanoi olleensa Jim Jarmuschin kanssa tekemässä Helsinki Napoli All Night Long elokuvaan jotain, en saanut selvää oliko se musiikkia vaiko muuta. Herra oli sen verran liikuttunut soittamastaan musiikista.
Olipas mukava ilta, taas kerran! Niin, tuo ravintola on USA:n vanhin italialainen ravintola.
Lähdimme ajelemaan Sonomasta rauhassa kiirettä pitämättä kohti San Franciscoa. Ajoaika olisi vain tunti. Pääkin tuntui hieman hutjulle, johtui varmaan edellisillan Farmers Marketin päähän menneestä tunnelmasta?
Saavuimme San Franciscoon tyylillä Golden Gate -sillan yli. Hämmästelimme, kun siltatullia ei ollutkaan. Edit: tulli on kuulema elektroninen, en tiedä miten vuokraamojen autot sen maksavat. Edit edit: Siltatulli maksoi 11,20 USD, sen oli Alamo veloittanut Visalta. Kaarsimme sillan yli ja heti sillan kupeessa olevalle näköalapaikalle, jossa tuijottelimme sateista siltaa tuhannen kiinalaisen kanssa. Ripisteli nimittäin hieman vettä. En olisi osannut ennen reissua millään yhdistää San Franciscoa ja vesisadetta. No ne helteet olivat muualla. Sade kyllä hellitti muutaman tunnin päästä ja koko loppuaika oli kivaa suomaista kesäilmaa.
Näköalapaikalta kaarsimme toiselle puolen siltaa rannalle, jossa lisäksemme oli muutama kalanarraaja. Rannalta oli hieno näkymä sillalle. Rannalta lähdimme navigaattirin opastamana kohti Twin Peaksia, josta tietomme mukaan olisi hieno näkymä kaupungin yli. Muutaman hetken päästä kurvailimmekin kukkulalle eikö tieto ollut väärä. Hieno näkymä, kannattaa käydä! Kuvia ei kannata laittaa, koska ilma oli suttuinen. Ohessa kuitenkin tiekyltistä kuva. Se varmaan ilahduttaa lukijaa...
Twin Peaksilta asetimme navigaattorin osoitteeksi Lombard Streetin länsipään. Sieltä ajaessa tulisi kuulema sellaiset mutkat vastaan, että alta pois. Kyllä! Kannattaa ajaa! Kurvatessamme muiden autojen kanssa kukkameren poikki alas katua meitä kuvasi taas noin tuhat kiinalaista. Kävelimme myöhemmin kadun sen kohdan alas, siitä myöhemmin.
Edit: Lombard on ollut kuulema poikki sieltä täältä kesän aikana. Asukkaat ajavat läpiajokieltoa kadulle, ymmärrän kyllä.
Lombardin jälkeen kaarsimme ihan vieressä olevaan hotelliimme, San Remo hotelliin, joka olikin erikoisen kiva paikka. Kuulimme, että alakerran italialaisessa ravintolassa olisi jokilaivajatsia ym. kivaa soittava kokoonpano illalla, joten varasimme oitis pöydän illaksi.
Auto läheiseen yleiseen parkkiin, 18$/24h, ja suihkuun.
Illalla laskeuduimme alas ravintolaan. Ihan huippupaikka! Tarjoilijat ja edeskäypä olivat kuin Kummisetä elokuvasta. Ruoka ihan loistavaa ja orkesteri soitti kolme tunnin settiä, välillä solistina ihqu noin 80-vuotias rouva, jonka samettinen ääni sai meidät kolmekymmenluvulle. Bändi on joka keskiviikko soittamassa. Juttelimme yhden soittajan kanssa, joka sanoi olleensa Jim Jarmuschin kanssa tekemässä Helsinki Napoli All Night Long elokuvaan jotain, en saanut selvää oliko se musiikkia vaiko muuta. Herra oli sen verran liikuttunut soittamastaan musiikista.
Olipas mukava ilta, taas kerran! Niin, tuo ravintola on USA:n vanhin italialainen ravintola.
keskiviikko 30. syyskuuta 2015
Viinialueelle
29.9. Monterey-Sonoma
Heräsimme jälleen aikaisin aamulla, edessä olisi neljän tunnin ajo Sonomaan. Sonoma sijaitsee San Franciscosta pohjoiseen noin tunnin ajomatkan päässä.
Ajomatka oli suurimmaksi osaksi moottoritietä, päätimme ohittaa San Franciscon itäpuolelta, Oaklandin kautta. Enpä olekaan ennen ajanut seitsenkaistaisella tiellä! Kyllä maalaispoikaa välillä hirvitti varsinkin, kun kehumani Lumian HEREn navigointi hieman takelsi. Navigaattori nimittäin neuvoi ryhmittymään oikealle, kun oikeasti pitäisi ryhmittyä kolmannelle kaistalle oikealta, joka olikin hetken päästä tien jakauduttua se ensimmäinen kaista oikealta. Selvästi selostettu vai mitä?
No kerran kurvasin harhaan mutta äkkiä päästiin takaisin suunnitellulle reitille. Reitillä oli ajomatkan ensimmäinen tietulli, siltatulli. Motarilla kannattaa muuten olla tarkkana. Kaistalla voi nimittäin olla pudonneita taakkoja tai isoja renkaan palasia. Yhden kerran jouduin väistämään jotain ihmeellistä pudonnutta putkinippua! Onneksi näitä isojen kaupunkien motareita oli vain tämä osuus, Phoenix onnistuttiin väistämään ohitustiellä. No Los Angelesin pohjoisosassa Hollywoodiin ajaessa oli myös aika haipakkaa.
Saavuimme Sonomaan puolen päivän tienoilla ja huoneemme oli valmiina, kiva! Kamat huoneeseen ja lounaalle. Kävelimme tien yli Big Bear Dineriin. On näillä mahtipontisia nimiä. Ruoat kitusiin ja parin korttelin päässä olevaan keskustaan. Ja kylläpä olikin mukava paikka. Viinitilojen ja tuottajien maisteluhuoneita ympäriinsä. Sonoma viinialueena on pienempi kuin kuuluisampi ja isompi Napa, joka sijaitsee naapurissa.
Kävelimme summassa ensimmäiseen maisteluhuoneeseen. Homma toimii niin, että viinitalolla on ns. tasting menu tai pari, johon kuuluu 4-5 viiniä. Hinta on 15$/ menu ja viiniä kaadetaan lasiin todellakin vain noin sentti/lasi. Toisessa käymistämme paikoista sai viinit valta itse. Sonoman viinit näyttivät olevan hintavia! Kaupassa halvinkin alueen viini oli 12$+ verot/pullo. 25-50$/pullo näytti olevan normihintaa. Siis kalliita ainakin itselleni, Alkon kyykkyviinien vankkumattomalle ystävälle. Kyykkyviinithän ova huokeita alimmilla hyllyillä olevia Alkon viinejä.
Kävimme vielä yhdessä maistelutilassa nauttimassa ihan lasilliset paikallista punaviiniä.
Kuvia sieltä täältä keskustaa.
Saimme vihjeen, että kaupungin pienessä keskuspuistossa kaupungintalon ympärillä olisi illalla Farmers Market bändeineen kaikkineen. Kuulimme lisäksi, että iltaan kuuluu pikniktoimintaa. Suunnistimme siis kauppaan hankkimaan piknikjuotavaa eli tottakai paikallista viiniä. Kuulemamme mukaan Sonoman kaupungintalon puisto on harvoja yleisiä puistoja Usa:ssa, jossa saa nauttia julkisesti alkoholia. Illasta tuli taas yksi hauska kokemus. Mennessämme puistoon oli tunnelma jo kohonnut "kaakkoon", bändi alkoi soittaa ja sadat ihmiset, perheet, vanhat ja nuoret nauttivat tunnelmasta (ja ruoasta sekä viineistä) Kaikenlaisia ruokakojuja oli kymmeniä. Saimme piknikviltin naapurissa istuneelta herralta, jonka vaimo ei ollutkaan päässyt paikalle. Höpötin neljän rouvan kanssa, joita kutsuin ladyiksi jolloin he ilmoittivat olevansa puumia remakan naurun kanssa. Rouvat olivat kaikki varmaan yli 70 vuotiaita. Yksi heistä oli ollut naimisissa tanskalaisen miehen kanssa joten sain treenata myös tanskanalkeita. Mahtavaa porukkaa!
Kaupungintalo ja puistoa
Oma käsitykseni amerikkalaisista on muuttunut tämän kuukauden aikana. Joka paikassa ns. normiamerikkalaiset ovat olleet todella ystävällisiä ja avuliaita. Kaikkia kunnioitetaan ja pummitkin kiittävät ja toivottavat hyvää päivää, vaikka ei rahaa antaisikaan. Toki olemme olleet vain muutamassa paikassa. Tässä maassa on paljon mälsää, mm. kodittomien määrä on hävytön. Mutta tässä maassa oman vähäisen kokemuksen jälkeen on paljon hyvää ja positiivista. Vanha änkyräkin tässä pehmenee.
No niin, ilta päättyi aikanaan ja kivaa oli!
Heräsimme jälleen aikaisin aamulla, edessä olisi neljän tunnin ajo Sonomaan. Sonoma sijaitsee San Franciscosta pohjoiseen noin tunnin ajomatkan päässä.
Ajomatka oli suurimmaksi osaksi moottoritietä, päätimme ohittaa San Franciscon itäpuolelta, Oaklandin kautta. Enpä olekaan ennen ajanut seitsenkaistaisella tiellä! Kyllä maalaispoikaa välillä hirvitti varsinkin, kun kehumani Lumian HEREn navigointi hieman takelsi. Navigaattori nimittäin neuvoi ryhmittymään oikealle, kun oikeasti pitäisi ryhmittyä kolmannelle kaistalle oikealta, joka olikin hetken päästä tien jakauduttua se ensimmäinen kaista oikealta. Selvästi selostettu vai mitä?
No kerran kurvasin harhaan mutta äkkiä päästiin takaisin suunnitellulle reitille. Reitillä oli ajomatkan ensimmäinen tietulli, siltatulli. Motarilla kannattaa muuten olla tarkkana. Kaistalla voi nimittäin olla pudonneita taakkoja tai isoja renkaan palasia. Yhden kerran jouduin väistämään jotain ihmeellistä pudonnutta putkinippua! Onneksi näitä isojen kaupunkien motareita oli vain tämä osuus, Phoenix onnistuttiin väistämään ohitustiellä. No Los Angelesin pohjoisosassa Hollywoodiin ajaessa oli myös aika haipakkaa.
Saavuimme Sonomaan puolen päivän tienoilla ja huoneemme oli valmiina, kiva! Kamat huoneeseen ja lounaalle. Kävelimme tien yli Big Bear Dineriin. On näillä mahtipontisia nimiä. Ruoat kitusiin ja parin korttelin päässä olevaan keskustaan. Ja kylläpä olikin mukava paikka. Viinitilojen ja tuottajien maisteluhuoneita ympäriinsä. Sonoma viinialueena on pienempi kuin kuuluisampi ja isompi Napa, joka sijaitsee naapurissa.
Kävelimme summassa ensimmäiseen maisteluhuoneeseen. Homma toimii niin, että viinitalolla on ns. tasting menu tai pari, johon kuuluu 4-5 viiniä. Hinta on 15$/ menu ja viiniä kaadetaan lasiin todellakin vain noin sentti/lasi. Toisessa käymistämme paikoista sai viinit valta itse. Sonoman viinit näyttivät olevan hintavia! Kaupassa halvinkin alueen viini oli 12$+ verot/pullo. 25-50$/pullo näytti olevan normihintaa. Siis kalliita ainakin itselleni, Alkon kyykkyviinien vankkumattomalle ystävälle. Kyykkyviinithän ova huokeita alimmilla hyllyillä olevia Alkon viinejä.
Kävimme vielä yhdessä maistelutilassa nauttimassa ihan lasilliset paikallista punaviiniä.
Kuvia sieltä täältä keskustaa.
Saimme vihjeen, että kaupungin pienessä keskuspuistossa kaupungintalon ympärillä olisi illalla Farmers Market bändeineen kaikkineen. Kuulimme lisäksi, että iltaan kuuluu pikniktoimintaa. Suunnistimme siis kauppaan hankkimaan piknikjuotavaa eli tottakai paikallista viiniä. Kuulemamme mukaan Sonoman kaupungintalon puisto on harvoja yleisiä puistoja Usa:ssa, jossa saa nauttia julkisesti alkoholia. Illasta tuli taas yksi hauska kokemus. Mennessämme puistoon oli tunnelma jo kohonnut "kaakkoon", bändi alkoi soittaa ja sadat ihmiset, perheet, vanhat ja nuoret nauttivat tunnelmasta (ja ruoasta sekä viineistä) Kaikenlaisia ruokakojuja oli kymmeniä. Saimme piknikviltin naapurissa istuneelta herralta, jonka vaimo ei ollutkaan päässyt paikalle. Höpötin neljän rouvan kanssa, joita kutsuin ladyiksi jolloin he ilmoittivat olevansa puumia remakan naurun kanssa. Rouvat olivat kaikki varmaan yli 70 vuotiaita. Yksi heistä oli ollut naimisissa tanskalaisen miehen kanssa joten sain treenata myös tanskanalkeita. Mahtavaa porukkaa!
Kaupungintalo ja puistoa
Oma käsitykseni amerikkalaisista on muuttunut tämän kuukauden aikana. Joka paikassa ns. normiamerikkalaiset ovat olleet todella ystävällisiä ja avuliaita. Kaikkia kunnioitetaan ja pummitkin kiittävät ja toivottavat hyvää päivää, vaikka ei rahaa antaisikaan. Toki olemme olleet vain muutamassa paikassa. Tässä maassa on paljon mälsää, mm. kodittomien määrä on hävytön. Mutta tässä maassa oman vähäisen kokemuksen jälkeen on paljon hyvää ja positiivista. Vanha änkyräkin tässä pehmenee.
No niin, ilta päättyi aikanaan ja kivaa oli!
Cannery Row
28.9. San Luis Opisbo - Monterey
Heräsimme ennen kukonlaulua hämärissä ja ajoimme parin sadan metrin päähän Frankin Dineriin aamiaiselle. Täytetty sämpylä ja kahvi huiviin ja matkaan!
Kurvailimme pitkin ykköstietä ylöspäin kohti Montereytä. Tämä rantatie on muuten nimeltään Cabrillo Highway. Maisemat olivat taas hienoja vaikka ilma oli pilvinen. Olimme välillä pilvien korkeudella ja välillä melkein meren pinnalla. Upea tie ajaa! Jossain oli nähtävästi Porsche -autojen kokoontumisajo, vastaan tuli hirvittävä määrä eri-ikäisiä ja mallisia Saksan ihmeitä. Myös Ford Mustang -autoja tuli paljon vastaan. Mukavat maisemat.
Pysähdyimme kahville Big Suriin, joka on jonkin matkaa Montereystä alaspäin. Paikka näytti olevan retkeilijöiden suosiossa. Hieno paikka, metsää ja vuorta.
Matkalla näimme muuten mm. seeproja! Piti hieraista hieman silmiä mutta totta se oli, siellä ne laitumella seista tököttivät.
Ennen Montereytä ajoimme Carmelin pikkukaupungin kautta. Pysähdyimme Clint Eastwoodin omistamalla tilalla, jossa on pieni, todella suosittu ravintola ja hotelli. Tilan mailla näytti olevan ainakin lampaita. Sankaria itseään ei näkynyt tilalla mutta itse kaupungilla Clinttejä tuli vastaan ainakin kuusi kappaletta. Kertonee kaupungin ikäjakaumasta. Ajoimme pitkin kaupungin rantaa, jossa oli kivan näköisiä taloja vieri vieressä.
Clintin ravintola ja tilaa kuvissa
Carmelista ajoimme perille Montereyn kaupunkiin rantojen kautta. Kurvasimme myös ennen motelliin kirjautumista John Steinbeckin kunniaksi nimetyn Cannery Row -kadun kautta. Steinbeckin tarina julkaistiin 1945 ja jo 1953 katu nimettiin tarinan mukaan. Ja kaikkihan muistavat, että kirja on ilmestynyt suomeksi nimellä "Torstai on toivoa täynnä". Alueella on toiminut kalapurkittamoja mutta nykyään alue on valjastettu huveille. Lukemattomat ravintolat, kaupat, hotellikin on, ovat valloittaneet vanhat purkittamo-/ tehdasrakennukset.
Heitimme kamat motelliin ja suunnistimme Illaksi takaisin Cannery Rown syövereihin. Mukava päivä ja ilta!
Heräsimme ennen kukonlaulua hämärissä ja ajoimme parin sadan metrin päähän Frankin Dineriin aamiaiselle. Täytetty sämpylä ja kahvi huiviin ja matkaan!
Kurvailimme pitkin ykköstietä ylöspäin kohti Montereytä. Tämä rantatie on muuten nimeltään Cabrillo Highway. Maisemat olivat taas hienoja vaikka ilma oli pilvinen. Olimme välillä pilvien korkeudella ja välillä melkein meren pinnalla. Upea tie ajaa! Jossain oli nähtävästi Porsche -autojen kokoontumisajo, vastaan tuli hirvittävä määrä eri-ikäisiä ja mallisia Saksan ihmeitä. Myös Ford Mustang -autoja tuli paljon vastaan. Mukavat maisemat.
Pysähdyimme kahville Big Suriin, joka on jonkin matkaa Montereystä alaspäin. Paikka näytti olevan retkeilijöiden suosiossa. Hieno paikka, metsää ja vuorta.
Matkalla näimme muuten mm. seeproja! Piti hieraista hieman silmiä mutta totta se oli, siellä ne laitumella seista tököttivät.
Ennen Montereytä ajoimme Carmelin pikkukaupungin kautta. Pysähdyimme Clint Eastwoodin omistamalla tilalla, jossa on pieni, todella suosittu ravintola ja hotelli. Tilan mailla näytti olevan ainakin lampaita. Sankaria itseään ei näkynyt tilalla mutta itse kaupungilla Clinttejä tuli vastaan ainakin kuusi kappaletta. Kertonee kaupungin ikäjakaumasta. Ajoimme pitkin kaupungin rantaa, jossa oli kivan näköisiä taloja vieri vieressä.
Clintin ravintola ja tilaa kuvissa
Carmelista ajoimme perille Montereyn kaupunkiin rantojen kautta. Kurvasimme myös ennen motelliin kirjautumista John Steinbeckin kunniaksi nimetyn Cannery Row -kadun kautta. Steinbeckin tarina julkaistiin 1945 ja jo 1953 katu nimettiin tarinan mukaan. Ja kaikkihan muistavat, että kirja on ilmestynyt suomeksi nimellä "Torstai on toivoa täynnä". Alueella on toiminut kalapurkittamoja mutta nykyään alue on valjastettu huveille. Lukemattomat ravintolat, kaupat, hotellikin on, ovat valloittaneet vanhat purkittamo-/ tehdasrakennukset.
Heitimme kamat motelliin ja suunnistimme Illaksi takaisin Cannery Rown syövereihin. Mukava päivä ja ilta!
sunnuntai 27. syyskuuta 2015
Matka jatkuu pohjoista kohti
27.9. Mandalay Bay, Oxnard-San Luis Opisbo
Päätimme lähteä matkaan seuraavana aamuna kiirehtimättä ja auto kääntyikin tielle vasta kynmmenen maissa hyvän itsetehdyn aamiaisen jälkeen. Lähetin vielä lähtiessä talon emännälle viestin: "Elvis has left building" ja vastaus tuli heti hyvän matkan toivotuksin. Avaimet vielä lockboxiin ja baanalle.
Ykköstietä oli kiva ajella, liikenne oli sopivan soljuvaa. Pysähdyimme ennen Santa Barbaraa Gabrillo East Beachilla katselemassa maisemia. Rannalla oli kohtuullisesti porukkaa, peliporukoita, perheitä, isovanhempia lapsenlapsineen ja me. Mukavaa sunnuntaimeininkiä. Kuvassa pelataan frisbeellä amerikkalaista futista tai sen tapaista.
Matka jatkui ylöspäin. Matkalla pysähdyimme Lomboc nimisessä paikassa pikalounaalle. Kentucky Fried Chicken ei jättänyt jälkipolville kerrottavaa, heikko esitys. Teimme vielä pikapysähdyksen Pismo Beachilla, joka näytti olevan rantakirppuautojen luvattu vuokrauspaikka.
Saavuimme San Luis Opisboon vähän ennen kolmea. Huoneet eivät olleet valmiina, joten suunnistimme autolla tiedustelemaan kaupungin keskustan menoa. Jopas olikin iloinen yllätys. Todella kiva pieni keskusta, nyt täynnä sunnuntaimenoa. Heitimme kamat "Batesmotelliimme" ja suunnistimme keskustaan.
Oluen ystäville myös tämä alue tarjoaa paljon. Pieniä panimoita on useita alueella ja mekin kävimme yhdessä. Kiva kaupunki!
Vielä loppuun kuva motellistamme, sen vastaanotosta. Vastaanotossa oli elokuvista tuttu monimurhaajan näköinen tyyppi. Pitänee naulata ovi kiinni yöksi... Ei vainkaan siistit huoneet, ihan hyvä majapaikka yöksi.
PS. Harmittaa, että ei ole toista kuukautta aikaa koluta näitä Kalifornian pikkupaikkoja, tosi kivaa meininkiä! Aina ei voi voittaa...
Päätimme lähteä matkaan seuraavana aamuna kiirehtimättä ja auto kääntyikin tielle vasta kynmmenen maissa hyvän itsetehdyn aamiaisen jälkeen. Lähetin vielä lähtiessä talon emännälle viestin: "Elvis has left building" ja vastaus tuli heti hyvän matkan toivotuksin. Avaimet vielä lockboxiin ja baanalle.
Ykköstietä oli kiva ajella, liikenne oli sopivan soljuvaa. Pysähdyimme ennen Santa Barbaraa Gabrillo East Beachilla katselemassa maisemia. Rannalla oli kohtuullisesti porukkaa, peliporukoita, perheitä, isovanhempia lapsenlapsineen ja me. Mukavaa sunnuntaimeininkiä. Kuvassa pelataan frisbeellä amerikkalaista futista tai sen tapaista.
Matka jatkui ylöspäin. Matkalla pysähdyimme Lomboc nimisessä paikassa pikalounaalle. Kentucky Fried Chicken ei jättänyt jälkipolville kerrottavaa, heikko esitys. Teimme vielä pikapysähdyksen Pismo Beachilla, joka näytti olevan rantakirppuautojen luvattu vuokrauspaikka.
Saavuimme San Luis Opisboon vähän ennen kolmea. Huoneet eivät olleet valmiina, joten suunnistimme autolla tiedustelemaan kaupungin keskustan menoa. Jopas olikin iloinen yllätys. Todella kiva pieni keskusta, nyt täynnä sunnuntaimenoa. Heitimme kamat "Batesmotelliimme" ja suunnistimme keskustaan.
Oluen ystäville myös tämä alue tarjoaa paljon. Pieniä panimoita on useita alueella ja mekin kävimme yhdessä. Kiva kaupunki!
Vielä loppuun kuva motellistamme, sen vastaanotosta. Vastaanotossa oli elokuvista tuttu monimurhaajan näköinen tyyppi. Pitänee naulata ovi kiinni yöksi... Ei vainkaan siistit huoneet, ihan hyvä majapaikka yöksi.
PS. Harmittaa, että ei ole toista kuukautta aikaa koluta näitä Kalifornian pikkupaikkoja, tosi kivaa meininkiä! Aina ei voi voittaa...
lauantai 26. syyskuuta 2015
Rentoa rantaelämää
26.9. Mandalay Beach, Oxnard
Päivä alkoi rennosti aamiaspöydässä. Ei ollut kiire mihinkään. Asunnossa oli pyykinpesumahdollisuus, jota käytimme hyväksi. Pyykit koneeseen.
Vaatehuoltohommien jälkeen lähdimme talsimaan rannalle. Valtavan pitkä hiekkaranta ilman ihmisiä! Turhaan ei vuokraemäntämme kirjoittanut, että paikka on "under radar" ja ymmärrän kyllä, sellaisena minäkin haluaisin sen säilyttää. Lähempänä puoltapäivää alkoi tulla muutamia ihmisiä rannalle, jokunen picnicporukka ja lapsiperheitä. Erikoista! Hieno tyhjä ranta. Mitenhän tämä on pysynyt tällaisena?
Rantahommien ja pikku painajaisten jälkeen hyppäsimme iltapäivällä autoon ja ajoimme venesatamaan syömään. Satamassa näytti olevan ns. normaalijengin veneitä, ei mitään ökyjahteja, ainakaan tuossa osassa satamaa missä olimme. Menimme syömään asuntomme datakansiossakin suositeltuun The Italian Job -ravintolaan. Siisti paikka todella hyvä ruoka. Ei ihan halpa paikka mutta hintansa väärti. Itse otin kalaa, vaimo hummeriraviolia ja kaverit lasagnea.
Hyvän ruoan jälkeen kävimme kotimatkalla vielä The Bottle Shop -nimissä kaupassa, joka oli normijuomien lisäksi täynnä mikropanimoiden tuotteita. Ostin pullon tummaa olutta. Mukava nähdä, että täällä lännessäkin on alettu enemmän ja enemmän tajuta muittenkin oluiden kuin Budwaiserin makua. Tai eihän Bud ole olutta...
Klo on nyt illalla 6PM ja lähdemme vielä rantaan katsomaan löytyykö laskeva aurinko sieltä. Ilma mukavat 24C. Tällä lailla täällä hidastellaan. Tähän voisi vaikka tottua. Huomenna kohti San Luis Opisboa.
Edit: Aurinko laskee. Oli hieno hetki. Kuva vahvasti väritetty.
Päivä alkoi rennosti aamiaspöydässä. Ei ollut kiire mihinkään. Asunnossa oli pyykinpesumahdollisuus, jota käytimme hyväksi. Pyykit koneeseen.
Vaatehuoltohommien jälkeen lähdimme talsimaan rannalle. Valtavan pitkä hiekkaranta ilman ihmisiä! Turhaan ei vuokraemäntämme kirjoittanut, että paikka on "under radar" ja ymmärrän kyllä, sellaisena minäkin haluaisin sen säilyttää. Lähempänä puoltapäivää alkoi tulla muutamia ihmisiä rannalle, jokunen picnicporukka ja lapsiperheitä. Erikoista! Hieno tyhjä ranta. Mitenhän tämä on pysynyt tällaisena?
Rantahommien ja pikku painajaisten jälkeen hyppäsimme iltapäivällä autoon ja ajoimme venesatamaan syömään. Satamassa näytti olevan ns. normaalijengin veneitä, ei mitään ökyjahteja, ainakaan tuossa osassa satamaa missä olimme. Menimme syömään asuntomme datakansiossakin suositeltuun The Italian Job -ravintolaan. Siisti paikka todella hyvä ruoka. Ei ihan halpa paikka mutta hintansa väärti. Itse otin kalaa, vaimo hummeriraviolia ja kaverit lasagnea.
Hyvän ruoan jälkeen kävimme kotimatkalla vielä The Bottle Shop -nimissä kaupassa, joka oli normijuomien lisäksi täynnä mikropanimoiden tuotteita. Ostin pullon tummaa olutta. Mukava nähdä, että täällä lännessäkin on alettu enemmän ja enemmän tajuta muittenkin oluiden kuin Budwaiserin makua. Tai eihän Bud ole olutta...
Klo on nyt illalla 6PM ja lähdemme vielä rantaan katsomaan löytyykö laskeva aurinko sieltä. Ilma mukavat 24C. Tällä lailla täällä hidastellaan. Tähän voisi vaikka tottua. Huomenna kohti San Luis Opisboa.
Edit: Aurinko laskee. Oli hieno hetki. Kuva vahvasti väritetty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)